Aamulla tehtiin lähtöä Gujo Hachimaniin. Se on pieni paikka vähän päälle 2h junamatkan päässä Nagoyasta. Olin nähny aikoinaan siittä videoita joskus ja se näytti just niin upeelta paikalta, et jos koskaan menisin johkin mistä pääsis sinne kätevästi, siellä täytyis ehottomasti käydä. Ja Nagoyasta sinne pääsikin käymään suht mukavasti, joten tänään matka kävin sinne. Otettiin ensin juna Nagoyan asemalta Mino-ootaan, jossa vaihdettiin tosi pikkuruiseen, yks vaunuiseen junaan. Tuli olo että nyt ollaan todellakin maalla.
Maiseman alko Gifun jälkeen muuttua paljon maalaismaisemmaks.
Niin uskomattoman upeita maisemia pitkin matkaa.
Sitten oli vaihto Mino-ootassa pikkujunaan.
Maisemat oli oikeesti melkein koko ajan tätä laatua, upeeta.
Tommonen pikkujuna! Saavuttiin Gujo Hachimaniin joskus siinä vähän ennen yhtä. Asemalta on vähän päälle kilometrin kävelymatka kaupoille päin.
Gujo oli täynnä tällasia ihania vesiteitä ympäri kaupunkia. Veden solina kuulu kaikkialla.
Poikettiin heti alkuunsa tällaseen teehuoneeseen.
Sitten jatkettiin eteenpäin ja tätä maisemaan olin odottanu. Aivan ihana paikka.
Tän polun varrella oli hirveesti isoja, lihavia karppeja uimassa tossa purossa.
Joku oli istuttanu kaktuksia.
Oli supertuulinen ja paljon viileempi päivä, vaan about 20astetta kun eilen oli 30.
Siis tää pehmis, se on ostettu tästä joen varrella olevasta kahvilasta, niin toi vaniljajäätelö tässä on parasta pehmistä mitä oon varmaan koskaan syöny! Oikeesti niin täyteläisen hyvää ja aivan ihanaa, en oo koskaan saanu tän tyyppistä pehmistä Japanissa. Olisin halunnu ostaa pelkän vaniljapehmiksen myöhemmin, mut oltiin ruoan jälkeen niin täynnä ettei pystyny. Mutta siis niin hyvää! Tahdon tätä lisää, kaipaan tätä ehkä ikuisesti.
Gujo-Hachiman linna. Ei menty sinne asti, vaikka se ei hirveen kaukana ois ollukaan, mut oltiin laiskoja.
Päädyttiin ostaan dangoja ja toi myyjä oli kauheen puhelias ja innoissaan kun oltiin sen ekat asiakkaan ikinä Suomesta. Taiwanilaisia kuulemma hirveesti nyt liikeellä.
Mentiin sit viimein syömään, ja päivän ruoaksi valikoitui unagidon vähän paremmasta ravintolasta. Ja ai hitto että oliko hyvää, niin silkkisen pehmeetä ja ihana koostumus.
Ne luut mitä oli otettu pois ankeriaasti, oli uppopaistettu rapeiks, oli vähän kun popkornin makusia.
Käytiin sit vielä ruokailun jälkeen ihaileen maisemia. Aurinko kun oli jo laskenu suurimaks osaks ja oli tullu aika kylmä sää, hrrrr. Ois saanu olla takki.
Otettiin sit bussi Gifun asemalle ja Gifusta juna Nagoyaan. Nagoyassa metrossa joku muija oli et "whoa tulipunanen niska!" ja olin et oho onkohan joku polttanu ittensä ja mulle ei tullu siis mieleenkään et se olisin minä. Mutta, onnetar suosi kuitenkin minua, menin hostellille tullessa peseen naaman ja katoin et et oo hitto tosissas, ihan punertava iho tosta rinnasta ja olkapäiltä ja niskasta, ne kohdat mitkä on ollu paljaana. Tänään oli kuitenkin puolipilvistä välillä ja ei ollu ollenkaan kuuma niin en tajunnu yhtää ees laittaa aurinkorasvaa ja ollaanhan me oltu täällä jo puoltoista viikkoo ja oon ehkä tosiaan kahtena päivänä käyttäny aurinkovoidetta ja nyt se sit iski... Mulla ei ollu sillon huvipuistossakaan mitään ja sillon en palanu yhtään... Ehkä tänään oli sit vahvempi säteily, täytyy suojata nyt hyvin seuraavien päivien aikana. Niskaa kutittaa niin paljon, haluaisin hangata ja hangata mutta pitää malttaa.
Huomenna jätetään Nagoya taaksemme ja matkataan Takayamaan. Takayamassa on vielä vähän auki pläänit mutta pari vaihtoehtoo ois. Saas nähä mitä päätetään. Hirveetä laukkujen raahausta siis tiedossa, koska Nagoyan metro on aivan sieltä ja syvältä jos täytyy käyttää hissiä/rullaportaita. Onnea meille.
- M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti